Intervallin laadun tunnistaminen

Intervallin tunnistaminen alkaa aina sävelten etäisyyden laskemisella viivastolla. Sävelten etäisyys määrää intervallin numeron.



Intervalleja on olemassa kuitenkin myös eri laatuisia. Ne ovat peruslaadultaan suuria (s) tai puhtaita (pu).

Hyvä muistisääntö intervallien laaduille:
Kaikki ne intervallit, joiden nimessä on s-kirjain, ovat perusmuodoltaan suuria.
Loput intervallit ovat peruslaadultaan puhtaita.


Peruslaadultaan suuria intervalleja ovat siis
sekunti, terssi, seksti, septimi, desimi


Peruslaadultaan puhtaita intervalleja ovat
priimi, kvartti, kvintti, oktaavi, nooni



Seuraavaksi tunnistetaan alempi sävel, ja tämä määrää intervallin sävellajin.

Esimerkki:
Jos intervallin alempi sävel on G, kyseessä on G-duuri.

Seuraavaksi tutkitaan ylempää säveltä. Jos se kuuluu alemman sävelen määräämään sävellajiin, intervalli on suuri tai puhdas.


Esimerkki:
Jos intervallin alempi sävel on C, intervallin tunnistus tapahtuu C-duurissa. C-duurissa ei ole yhtään ylennyksiä tai alennuksia, joten ylentämätön tai alentamaton ylempi sävel tarkoittaa suurta tai puhdasta intervallia. 


Esimerkki:
Jos kyseessä taas on A-duuri (kolme ylennystä fis, cis ja gis-sävelet) 
eli intervallin alempi sävel on A, tulee katsoa löytyykö intervallin ylempi sävel A-duuriasteikosta. Jos löytyy, intervalli on joko suuri tai puhdas.
Jos taas ei, intervalli on joko pieni (suurten intervallien kohdalla), vähennetty tai ylinouseva.

Intervallin alempi sävel on C. Ylemmän sävelen pitäisi siis kuulua C-duuriasteikkoon ollakseen puhdas kvintti (pu5).



Ylempi sävel on kuitenkin alennettu, joten intervalli on vähennetty kvintti. 

Intervallin alempi sävel on jälleen C. Ylempi sävel E kuuluu C-duuriin, joten kyseessä on suuri terssi (s3)